Yön Ritari tupsahti paketista, ja siis viimein aika antaa arvio minun suosikkielokuvastani. Niin, Yön Ritari on paras elokuva päällä maan. Tämä ei ole fakta. Se on mielipide. Kerronpa tässä siis perusteluja aloittaen helpoimmasta.

Näyttelijät osaavat hommansa. Maailmassa on hyviä ja huonoja näyttelijöitä. Huonoista näyttelijöistä näkee sen, että he teeskentelevät. He nimenomaan näyttelevät. Hyvät näyttelijät elävät elokuvan maailmassa ja he ovat hahmojaan. Yön Ritarin kaikki merkittävät henkilöt on näytelty hyvin. Toki elokuvassa on niitä pienempiä hahmoja, jotka hoitavat hommansa elokuvassa ei-niin-hyvin, mutta hällävällii niistä. Leffassahan siis näyttelevät mm. Christian Bale (Bruce Wayne), Gary Oldman (James Gordon), Aaron Eckhart (Harvey Dent), Michael Caine (Alfred Pennyworth), Maggie Gyllenhaal (Rachel Dawes) ja Heath Ledger (Jokeri). Kaikki yllämainitut "hengittävät Gothamin ilmaa", mutta Heath Ledgerin roolisuoritus on suorastaan legendaarinen. Jos Jokerin naamaa tutkii elokuvan kuvista, ei sieltä löydy Ledgeriä, sieltä löytyy Jokeri.

Rytmitys, leikkaus ja pituus on jännittävää. Elokuvan kesto on juuri sopiva. Ikinä ei ole 153 minuuttia kulunut niin äkkiä kuin nyt. Vielä kolmannella kerrallakin elokuvan taika oli tallella. Tämä on elokuvan temmon ja leikkauksen ansiota. Batman Beginsin heikkous oli keskinkertainen leikkaus erityisesti toimintakohtauksissa. Nyt Nolan on pistänyt juuri sopivankestoiset kohtaukset kunnon jonoon, jolloin draama, toiminta ja vähäinen huumori täydentävät toisiaan loistavalla tavalla. Elokuvassa oli vain yksi kohtaus, jonka olisin tahtonut nähdä eri tavalla, kuin se oli leikattu. Ei voi mitään. 

Musiikki on parasta mitä olen kuullut. Elokuvan taustalla soiva musiikki on todella jännittävää. Muistattehan ne ikimuistoiset teemamusiikit, kuten Rambon, Indiana Jonesin, Terminatorin, Tähtien Sodan, tai vaikka Halloweenin teemat?  Yön Ritarin musiikki pääsee näiden joukkoon.

Terve taas. Tänään sitten vihdoin kohdistan suurennuslasin supersankareiden kostyymeihin, ja kyylään ja syynään oikein kunnolla!

Jos kadulta pysäyttää jonkun, ja kysyy häneltä SS:ista, hän vastannee: "Joo, nehä o iha tyhmii. Batman ja Supermies* käyttää kalsareit housuje päällä. Emmie semmosii lue." (*ARGHH! Inhoan, kun ihmiset puhuvat Teräsmiehestä Supermiehenä!) Ihmiskunta tulee aina ihmettelemään sitä, että miksi Supersankarit pukeutuvat niin hölmösti. Eräs ystäväni, joka ei puuttuisi SS:iin pitkällä kepilläkään, kysyi minulta kerran pienoisella pilkalla: "Miksi ne eivät pukeudu tavallisiin vaatteisiin? Miksi niitten täytyy pukeutua niin nolosti?" Tähän kysymykseen etsin vastausta mieleni syövereistä pitkähkön ajan, ja tuleva teksti sieltä lopulta ilmaantui.

Supersankarit, vaikka he ovat ns. "hyviksiä", he ovat yhteiskunnan ulkopuolella. He haluavat auttaa ihmisiä, ja ainut tapa ilman poliisiksi, palomieheksi tai vastaavaksi ryhtymistä, on jakaa oman käden oikeutta. Ja ihmisen terve järki sanoo, että tämä on väärin. Yhteiskuntamme perustuu siihen, että me noudatamme lakeja, ja että me jaamme samaa oikeutta kaikille tasapuolisesti. Yhteiskunnassamme jokaisella on kasvot ja oikea nimi. Mikseivät siis Supersankarit ryhdy poliiseiksi, jos he tahtovat jahdata "pahiksia"? Koska vaikka järjestelmä on tarpeellinen ja parasta mihin ihmiskunta kykenee, ainut asia mikä pitää sen pystyssä on rikoksen ja rangaistuksen jälkimmäinen osa. Kaikki teot rangaistaan. Ihminen on pahaan taipuvainen, ja ainut syy puhtaaseen rikosrekisteriin on vankilan pelko. Järjestelmässä on vikoja, sen pieniä, että suuria osia aina johtaa joku. Kaikki ovat jonkun alaisia. Järjestelmän voi lahjoa. Järjestelmä on hidas. Järjestelmän kaikissa osissa toimii pahaan taipuvainen ihminen. Kaikki nämä vääryydet ovat ymmärrettäviä ja toista lukuunottamatta pakollisia, mutta silti ne ovat väärin. Supersankarit voivat välttää nämä asiat olemalla yhteiskunnan ulkopuolella. Batman sanoi näin sarjakuvassa Yön Ritarin Paluu: "Tietysti me olemme rikollisia, me olemme aina olleet rikollisia, meidän täytyy olla rikollisia."

Mikä sitten antaa Supersankareille oikeuden rikkoa lakeja? Se että he eivät ole kansalaisia, he ovat symboleita. Supersankarit ovat symboleita sille että, ilman yhteiskuntaakin, ihmisten sydämissä on hyvääkin. Symboleita epäitsekkyydelle, totuudelle, sankaruudelle. Vaikka kaikilla Supersankareilla onkin eri käsitys oikeudesta, he kaikki yrittävät rakentaa parempaa huomista. Ja ensisilmäyksellä naurettavien pukujen tarkoitus on? No, lapsellisen tiedon eräreiluudesta herättäminen ihmisissä, luonnollisesti. Näiden syiden vuoksi siis Supersankarit käyttävät naamioita ja trikoopukuja. Ai että minkäs vuoksi pukujen täytyy olla ihonmyötäisiä? Ajatelkaapas mitä Supersankarit joutuvat tekemään hommissaan. Eikö teitä tavalliset vaatteet suoritustanne haittaisi? Eikä kukaan tunnu valittavan ihonmyötäisistä asuista, kun nais-supersankareista puhutaan...

Eikä kalsareiden housujen päällä pitäminen ollut niin kummallista Batmanin ja Teräsmiehen luontiaikoina 30-luvulla. Monet sirkuksen voimamiehet tekivät niin. Eikä Ikonisten Superpukujen päivittäminen nyky-aikaan tulisi kuuloonkaan, sehän olisi pyhäinhäväistys.

(SS=SuperSarjis)

Terve taas! Tässä jatkoa viimekertaiselle. Viimeeksi kerroin kuinka Stan Lee uudisti sarjakuvia täysin uudelle ikäpolvelle. Stan Lee loi useita kolmiulotteisia supersankareita, ja nämä sankarit yhdessä muodostavat Marvel:in. Entäs sitten alkuperäinen sukupolvi supersankareita, joihin Stan Lee ei kajonnut? Nämä sankarit muodostavat DC:n, ja DC julkaisee mm. Teräsmiestä ja Batmania. Tietenkin DC oli ruvennut ottamaan naapurilta moderneja vaikutteita. Varsinkin 70-luvulla oli sarjiksia, jotka ottivat kantaa vakaviin asioihin. Mutta Marvel pysyi johdossa. DC lopulta (kasarin puolivälissä) päätti poistaa maailmasta kaikki vanhat lehdet, sankarit ja tapahtumat. Ei DC lopettanut suinkaan toimintaansa. Heti tämän "puhdistuksen" jälkeen, DC aloitti uudestaan puhtaalta pöydältä. DC sai kertoa sankareidensa tarinat aivan alusta, ja nyt kolmiulotteisesti. Frank Miller esimerkiksi toi maailmalle "rankan" Batmanin, joka on tuttu elokuvista Batman Begins ja Yön Ritari.

Tässä minun selityksessäni on yksi suuri reikä: Jos SS:t eivät ole olleet lapsellisia 80-luvun puolivälin jälkeen, kuinka 80-luvun puolivälin jälkeen syntyneet muistavat lapsuudessaan lukemansa SS:t sellaisiksi? Tähän löytyy selitys. Oletetaan, että joku on lukenut sarjiksia lapsena. Tämä Joku menee ala-asteikäisenä johonkin porukkaan. Johonkin Porukka sanoo Jokulle, että SS:t ovat lapsellisia. Joku lopettaa SS:ten lukemisen. Parin vuoden päästä Joku muistaa SS:sta vain sen, että niissä taisi olla vain trikoomiehiä tappelemassa. Mistäs sitten tämä Johonkin Porukka on saanut päähänsä, että SS:t ovat lapsellisia? Leluista ja lastenohjelmista. Miksi sitten SS:ien julkaisijat sallivat lehdistään tällaisia lapsiin vetoavia oheistuotteita, jotka luovat Supersankareille väärää kuvaa? Rahan takia tietenkin. Vaikka SS:t sisältävät kolmiulotteisia tarinoita ja hahmoja, ei se tarkoita, että ne sisältäisivät lapsille haitallista sisältöä. Lapset muodostavat noin puolet SS:ien asiakaskunnasta. Eivät lapset välitä draamasta tai hahmojen ihmissuhteista, he haluavat seikkailua ja toimintaa, ja SS:t tarjoavat tätä.

Minun mielestä ihanteellinen ikäraja SS:lle on K-11+. Eli ei sisällä materiaalia, joka olisi haitallista yli 11 vuotiaalle, mutta tätä vanhemmatkin löytävät heitä viihdyttävää sisältöä. Tietenkin toivotan tervetulleeksi K-15 SS:t, kunhan kyseiset teokset ovat laadukkaita. Tällaisia ovat esimerkiksi tarinat Long Halloween ja Yön Ritarin Paluu.

Palatakseni SS:ien lapselliseen maineeseen, tietenkin on niitä tyyppejä, jotka kerran aukaisevat SS:n, näkevät kuvan trikooasuisesta miehestä lyömässä toista trikooasuista miestä turpaan, tämän perusteella lyövät SS:lle leiman, ja antavat asian olla.

Nyt tuli vihdoin esitettyä oma kantani SS:ien lapsellisuuteen. Näyttää kuitenkin siltä, että tästä tulee trilogia. Ensi kerralla siis puhetta Supersankareiden puvuista, ja vastaus tähän kysymykseen: "Mikä Teräsmiehen elämässä oikein kiinnostaa?"

Huom! Tämä kirjoitus on otettu suoraan toiselta sivultani, ja se viittaa aikaisempaan kirjoitukseeni. En kuitenkaan aio pistää sitä aiempaa kirjoitusta tänne, sillä se todellakin ontui.

Huom! Saattaa sisältää vääriä faktoja. Oma moka.

Tämä ompi aivan uusi sivu, jota minä käytän sitten ajatuksieni lähettämiseen ympäri Suomen maata. Heti alkuun täytyy sanoa, että minä rakastan supersankari-sarjakuvia. Käytän vapaa-ajastani suurimman osan supersankareihin. Medialla ei ole väliä, nykyaikana näköradio ja valkokangas tarjoavat hyvää sankar-toimintaa siinä missä sarjakuvatkin. Toki minulla on muita harrastuksia ja ajanviettotapoja. Yhdeksäs luokka, seurakunnan nuorten toiminta ( Just niin, Teräsmiestä ja Jeesusta. Olen ainutlaatuinen tyyppi.) ja kulttuurin tarjoamat muut "normaalimmat" viihdykkeet pitävät minut työn toimessa. Osoitteesta allunsivut.suntuubi.com löydätte minut "kokonaan". Täällä kuitenkin keskitytään teräksen vääntämiseen ja (pakaste)seitin heittämiseen.

Sitten sivun sisällöstä sisällökkäämmin. Se on aika varmaa, että aluksi pistän tänne supersankareista yleisesti, eli selitän mikä niissä kiehtoo, yritän selittää trikoot ja yritän vakuuttaa lukijat siitä, että supersankarit eivät ole vain penskojen juttu. (Ikään kuin jälkimmäiselle olisi tarvetta Yön Ritarin ja Heroesin jälkeen.) Myöhemmin rupean sitten antamaan arvosteluja kuukausittain Hämähäkkimies-lehdestä ja joka toinen kuukausi Ryhmä-X-lehdestä. Arvostelenen myös klassikot, elokuvat, tv-sarjat ja jopa tietyt sankarit.

Sivun on tarkoitus uudistua sisällöltään viikottain, mutta saatan kirjoittaa useamminkin.