Yön Ritari tupsahti paketista, ja siis viimein aika antaa arvio minun suosikkielokuvastani. Niin, Yön Ritari on paras elokuva päällä maan. Tämä ei ole fakta. Se on mielipide. Kerronpa tässä siis perusteluja aloittaen helpoimmasta.

Näyttelijät osaavat hommansa. Maailmassa on hyviä ja huonoja näyttelijöitä. Huonoista näyttelijöistä näkee sen, että he teeskentelevät. He nimenomaan näyttelevät. Hyvät näyttelijät elävät elokuvan maailmassa ja he ovat hahmojaan. Yön Ritarin kaikki merkittävät henkilöt on näytelty hyvin. Toki elokuvassa on niitä pienempiä hahmoja, jotka hoitavat hommansa elokuvassa ei-niin-hyvin, mutta hällävällii niistä. Leffassahan siis näyttelevät mm. Christian Bale (Bruce Wayne), Gary Oldman (James Gordon), Aaron Eckhart (Harvey Dent), Michael Caine (Alfred Pennyworth), Maggie Gyllenhaal (Rachel Dawes) ja Heath Ledger (Jokeri). Kaikki yllämainitut "hengittävät Gothamin ilmaa", mutta Heath Ledgerin roolisuoritus on suorastaan legendaarinen. Jos Jokerin naamaa tutkii elokuvan kuvista, ei sieltä löydy Ledgeriä, sieltä löytyy Jokeri.

Rytmitys, leikkaus ja pituus on jännittävää. Elokuvan kesto on juuri sopiva. Ikinä ei ole 153 minuuttia kulunut niin äkkiä kuin nyt. Vielä kolmannella kerrallakin elokuvan taika oli tallella. Tämä on elokuvan temmon ja leikkauksen ansiota. Batman Beginsin heikkous oli keskinkertainen leikkaus erityisesti toimintakohtauksissa. Nyt Nolan on pistänyt juuri sopivankestoiset kohtaukset kunnon jonoon, jolloin draama, toiminta ja vähäinen huumori täydentävät toisiaan loistavalla tavalla. Elokuvassa oli vain yksi kohtaus, jonka olisin tahtonut nähdä eri tavalla, kuin se oli leikattu. Ei voi mitään. 

Musiikki on parasta mitä olen kuullut. Elokuvan taustalla soiva musiikki on todella jännittävää. Muistattehan ne ikimuistoiset teemamusiikit, kuten Rambon, Indiana Jonesin, Terminatorin, Tähtien Sodan, tai vaikka Halloweenin teemat?  Yön Ritarin musiikki pääsee näiden joukkoon.

Juoni. Säästin hankalimman viimeiseksi. Yön Ritarin juoni on ihan simppeli itse asiassa. Gotham Cityn uusi toivon symboli, yleinen syyttäjä Harvey Dent saa yhdessä komisario Gordonin ja Gothamin lainsuojattoman sankarin, Batmanin, kanssa mafian pinteeseen. Asiat kuitenkin pahenevat äkkiä, kun kolmikko saa vastustajakseen kaaoksen agentin, Jokerin, joka pitää pilkkanaan kaikkea järjestystä. Se mikä erottaa Yön Ritarin muista elokuvista, on se, että se käsittelee mm. ihmisen sielun korruptiota, kaaoksen ja järjestyksen vastakkaisuutta, oikeuden hintaa, ihmisten riippuvuutta toivosta pahassa ja hullussa maailmassa. Yön Ritarissa Batman ei ole päähenkilö, vaan pelkkä osallistuja suuressa pelissä. Leffan selkäranka, punainen lanka, onkin Harvey Dent, joka käy läpi pahoja, ja todistaa Jokerin sanoman. Kukaan ei ole korruptoitumaton. Kaikki ovat sisältään rumia, ja ainoastaan toivo auttaa meitä vastustamaan sisällämme olevaa rumuutta. Me tarvitsemme aina jonkun, johon uskoa. Jotkut uskovat läheisiinsä, jotkut uskovat johtajiimme, jotkut uskovat itseensä, jotkut uskovat Jumalaan. Minä uskon kaikkiin näihin esimerkkeihin. Ei Yön Ritari ole pelkästään synkistelyä. Yön Ritari on tehnyt käsittelemistään asioista äärimmäisen viihdyttävää. Dialogi on herkullista ja henkilöhahmot loistavia. Toimintakohtaukset pääsevät kasari-klassikoiden toimintakohtausten rinnalle. Leukani tipahti maahan, kun näin Batmanin sieppaavan mafian rahamiehen Hong Kongin pilvenpiirtäjästä. Yön Ritari sisältää kesäleffojen parhaat ominaisuudet, sekä tylsien Oscar-leffojen parhaat ominaisuudet.
 
Tai sitten ylläolevan voi tiivistää näin: Yön Ritari on maailman paras elokuva Allun mielestä. Elokuva on todennäköisesti katsomisen arvoinen myös sinun tapauksessasi.