(SS=SuperSarjis)

Terve taas! Tässä jatkoa viimekertaiselle. Viimeeksi kerroin kuinka Stan Lee uudisti sarjakuvia täysin uudelle ikäpolvelle. Stan Lee loi useita kolmiulotteisia supersankareita, ja nämä sankarit yhdessä muodostavat Marvel:in. Entäs sitten alkuperäinen sukupolvi supersankareita, joihin Stan Lee ei kajonnut? Nämä sankarit muodostavat DC:n, ja DC julkaisee mm. Teräsmiestä ja Batmania. Tietenkin DC oli ruvennut ottamaan naapurilta moderneja vaikutteita. Varsinkin 70-luvulla oli sarjiksia, jotka ottivat kantaa vakaviin asioihin. Mutta Marvel pysyi johdossa. DC lopulta (kasarin puolivälissä) päätti poistaa maailmasta kaikki vanhat lehdet, sankarit ja tapahtumat. Ei DC lopettanut suinkaan toimintaansa. Heti tämän "puhdistuksen" jälkeen, DC aloitti uudestaan puhtaalta pöydältä. DC sai kertoa sankareidensa tarinat aivan alusta, ja nyt kolmiulotteisesti. Frank Miller esimerkiksi toi maailmalle "rankan" Batmanin, joka on tuttu elokuvista Batman Begins ja Yön Ritari.

Tässä minun selityksessäni on yksi suuri reikä: Jos SS:t eivät ole olleet lapsellisia 80-luvun puolivälin jälkeen, kuinka 80-luvun puolivälin jälkeen syntyneet muistavat lapsuudessaan lukemansa SS:t sellaisiksi? Tähän löytyy selitys. Oletetaan, että joku on lukenut sarjiksia lapsena. Tämä Joku menee ala-asteikäisenä johonkin porukkaan. Johonkin Porukka sanoo Jokulle, että SS:t ovat lapsellisia. Joku lopettaa SS:ten lukemisen. Parin vuoden päästä Joku muistaa SS:sta vain sen, että niissä taisi olla vain trikoomiehiä tappelemassa. Mistäs sitten tämä Johonkin Porukka on saanut päähänsä, että SS:t ovat lapsellisia? Leluista ja lastenohjelmista. Miksi sitten SS:ien julkaisijat sallivat lehdistään tällaisia lapsiin vetoavia oheistuotteita, jotka luovat Supersankareille väärää kuvaa? Rahan takia tietenkin. Vaikka SS:t sisältävät kolmiulotteisia tarinoita ja hahmoja, ei se tarkoita, että ne sisältäisivät lapsille haitallista sisältöä. Lapset muodostavat noin puolet SS:ien asiakaskunnasta. Eivät lapset välitä draamasta tai hahmojen ihmissuhteista, he haluavat seikkailua ja toimintaa, ja SS:t tarjoavat tätä.

Minun mielestä ihanteellinen ikäraja SS:lle on K-11+. Eli ei sisällä materiaalia, joka olisi haitallista yli 11 vuotiaalle, mutta tätä vanhemmatkin löytävät heitä viihdyttävää sisältöä. Tietenkin toivotan tervetulleeksi K-15 SS:t, kunhan kyseiset teokset ovat laadukkaita. Tällaisia ovat esimerkiksi tarinat Long Halloween ja Yön Ritarin Paluu.

Palatakseni SS:ien lapselliseen maineeseen, tietenkin on niitä tyyppejä, jotka kerran aukaisevat SS:n, näkevät kuvan trikooasuisesta miehestä lyömässä toista trikooasuista miestä turpaan, tämän perusteella lyövät SS:lle leiman, ja antavat asian olla.

Nyt tuli vihdoin esitettyä oma kantani SS:ien lapsellisuuteen. Näyttää kuitenkin siltä, että tästä tulee trilogia. Ensi kerralla siis puhetta Supersankareiden puvuista, ja vastaus tähän kysymykseen: "Mikä Teräsmiehen elämässä oikein kiinnostaa?"